Kiusaaminen

Vinkki 1

Kuvaaja Ida Ringbom

Kuvaaja Ida Ringbom

Keskustelkaa kiusaamisesta: Mitä kiusaaminen on? Millä tavoin toista voi kiusata? Voiko netissä kiusata? Miksi ihmiset kiusaavat toisiaan? Miten kiusaaminen vaikuttaa kiusattuihin? Entä kiusaajiin itseensä? Koko yhteisöön?

Pyydä seikkailijoita piirtämään kätensä

värilliselle paperiarkille. Pyydä heitä miettimään joka sormelle yksi ihminen, jonka puoleen he voisivat kääntyä, jos heitä kiusattaisiin (esim. ystävä, vanhempi, opettaja, joku koulun henkilökuntaan kuuluva, joukkueen kapteeni, poliisi, kuraattori, sisarus). Pyydä seikkailijoita perustelemaan, miksi he valitsivat juuri kyseisen henkilön.

Lähde: Compasito Lasten ihmisoikeuskasvatuksen käsikirja

Vinkki 2

Keskustelkaa ryhmän kanssa väkivaltateemasta. Mitä väkivalta on? Mitä väkivallan muotoja seikkailjat tietävät? Kannusta heitä laajentamaan käsitystään väkivallasta: fyysisestä sanalliseen ja psyykkiseen pahoinpitelyyn ja väkivallan uhkaan.

Jakautukaa vartioihin. Kerro, että jokaisen vartion pitäisi keskustella viidentoista minuutin ajan väkivaltatilanteista, joita seikkailijat ovat nähneet tai kokeneet (esimerkiksi koulussa, perheessä, ystävien kanssa, netissä). Vartio valitsee sen jälkeen yhden keskustelutilanteista ja muodostaa still-kuvan, jossa tilanne esitetään toisille. Still-kuvassa pitäisi olla koko vartio, ja sen pitäisi olla ”pysäytetty” kuva, siis ilman ääntä ja liikettä. Asentojen ja ilmeiden tulisi kuvata ihmisten rooleja (esimerkiksi uhrina, rikoksentekijänä tai todistajana).

Pyydä jokaista vartiota esittelemään ”ihmiskuvansa”. Muu joukkue kommentoi kertomalla, mitä kuvassa sen mielestä tapahtuu. Esittävä vartio ei kuitenkaan saa puhua.

Kun kaikki vartiot ovat esitelleet ”kuvansa”, pyydä seikkailijat palaamaan vartioihin ja keskustelemaan siitä, kuinka heidän esittämänsä konfliktitilanne olisi voitu ratkaista väkivallattomasti. Heidän pitää sitten muodostaa toinen ”ihmiskuva” tästä ratkaisusta.

Pyydä jokaista vartiota esittämään ”konfliktinratkaisukuvansa” muulle ryhmälle. Tällä kertaa keskustellaan lyhyesti jokaisen esityksen jälkeen. Keskustelun aikana muu joukkue kommentoi näkemäänsä, ja sen jälkeen esittävä vartio voi selittää tilanteen ja sen ratkaisun. Pyydä yleisöltä ehdotuksia muiksi mahdollisiksi ratkaisuiksi. Pyydä seikkailijoita arvioimaan näitä ratkaisuja omien kokemustensa valossa ja korosta, että useimmiten on enemmän kuin yksi väkivaltatilanteiden ratkaisutapa.

Keskustelkaa: Samastuitteko ”ihmiskuvan” väkivaltaan? Oletteko koskaan olleet väkivaltatilanteissa? Oliko vaikeaa löytää väkivallatonta ratkaisua tilanteeseen/ristiriitaan? Miksi? Kuinka löysitte ratkaisun? Miltä tuntui olla osana ”ihmiskuvaa”? Tuntuiko paremmalta esittää toisen kerran ratkaisua? Miksi tai miksi ei? Mitä syitä keksitte sille, että ihmisistä tulee väkivaltaisia? Keksittekö tapoja vähentää tai välttää väkivaltaa vaikeissa tilanteissa? Miten väkivaltainen käytös näkyy?

Vinkkejä johtajalle:

• Suhtaudu hienotunteisesti lapsiin, jotka ovat jo kohdanneet väkivaltaa.

• Lapset voivat myös valita ”tyypillisen tilanteen”, eikä heidän tarvitse puhua itsestään, elleivät halua.

Vinkki 3

Nimi on merkki siitä, että kuuluu yhteiskuntaan. Mitä seikkilijoiden nimet tarkoittavat? Pidetään usein itsestään selvänä, että lapsella on oikeus nimeen. Nimi näyttää usein, että tulee tietystä perheestä. Siksi jotkut ovat saaneet nimensä sukulaisensa mukaan. Anna seikkailijoille tehtäväksi selvittää, mitä heidän nimensä tarkoittaa ja miksi he ovat saaneet juuri sen nimen.

Keskustelkaa tuloksista seuraavassa kokouksessa. Mitä väliä sillä on, että akela tietää kaikkien nimet? Mikä on lempinimi? Onko seikkailijoille lempinimiä? Ketkä saavat kutsua heidät lempinimellä? Mitä on nimittely? Onko seikkailijoita nimitelty? Miltä se tuntui? Nimittely on kiusaamista.

Lähde: Det danske spejderkorps